Nimi: Alwyn's Daciana VH-24544 Kutsumanimi: Cia
Arvonimet: -
Rotu: new forest (nf)
Syntynyt: 30.01.2007 Sukupuoli: Tamma
Väri & merkit: -
Säkäkorkeus: 140cm
Koulutus: ko HeA re 90cm me 80cm irt 100cm
Painotus: Yleis
"Kuka teistä harjoittelijoista haluus hakea Cian laitumelta? Ja vois sitä liikuttaa kans siinä samalla." "Minäminäminäzdknvlgj" "MINÄÄÄÄ!" "MÄ OLIN EKA MÄ HAEN SEN!!" "MÄ OON RIDANNUT SILLÄ VASTA KERRAN SE ON MUN VUORO MÄ TAHOOONSENÄÄÄ!!" "Okei, tytöt, tehdään nyt näin että minä haen sen Cian sieltä, ottakaa te shettikset sisään... noin, ihan rauhassa... miks te ette reagoi tolleen kun mä kysyn että kuka hakee Mirren?"
Hei kaikille teille! Minä olen upea, kaunis new forest-tamma Cia, varsinainen höpönassu nallekarhu. Kerjään huomiota minkä ehdin enkä malta jättää ihmisiä rauhaan. Minä olen lutunen, söötti, kiltti ja ihmisrakas tamma, ja olen perinyt luonteenpiirteeni myös varsin mukavilta vanhemmiltani (jotka eivät tietenkään yllä ystävällisyydessään sille tasolle millä minä olen!).
Laitumella keskityn lähinnä syömiseen ja piehtarointiin, joskus innostun laukkailemaan muiden mukana. Rakastan sitä, kun joku rapsuttaa säkääni. Oikeastaan pidän siitä, kun joku suurempi ponitamma rapsuttaa säkääni - nuo pikkuruiset shettikset ovat minusta aina tuntuneet jotenkin oudoilta ja kummallisilta. Paras siis on kiertää ne kaukaa tai näyttää takajalkoja moisille kummajaisille. Tulen mielelläni laitumen portille, kun minua huudellaan. Toisinaan tykkään vähän leikittää kaksijalkaisia ja pomppia heidä vieressään antamatta kiinni, mutta kun huomaan jonkun todella suuttuvan, pysähdyn lauhkeasti kuin lammas. Liikaa ei kannata noita pallopäitä ärsyttää, ettei ruoantulo lopu vain kesken...
Kuljen taluttaessa ihan kiltisti vierellä, toisaalta tykkään välillä napostella tienpenkalta muutamia ruohoja suuhuni - ne näyttävät harvassa kasvaessaan paljon houkuttelevimmilta kuin laidun täynnä ruohoa. Oreille täytyy vähän esiintyä ja nakella niskojaan. Varsinkin tuo upea, kaunis Madisonville TP saa toisinaan tunteeni roihuamaan ja minun on aivan pakko vastata hänen kaihomielisiin hirnahduksiinsa oikein toden teolla. On siinä taluttajalla välillä pitelemistä kun oikein innostun...
Karsinassa olen taas superkiltisti. Hamuilen hoitajani käsiä, taskuja, housunlahkeita, paidanhelmaa, hihoja, hiuksia...toisinaan myös maistelen tutkimuskohteitani, silloin niistä saa paljon paremmin selvää. Jos minuun ärsyynnytään, pyydän kiltisti anteeksi ja hetken kuluttua kiinnostun taas. Rakastan kaikenlaista huomiota ja nautin harjailusta ja rapsuttelusta. Toisinaan vajoan niin rapsuttelin tunteisiin, että alan kyhnyttää rapsuttajan selkää. Siitä ei aina pidetä, mutta se on vain refleksi... niin me hevoset toisillemme teemme!
Kaviot nostan kauniisti, olen aina nostanut. Satuloimistakaan en yleensä pane pahakseni, vaikka ilman tuota istuinta selässä onkin mukavaa olla. Tietenkin innostun hieman siitä, että luvassa on toimintaa ja havahdun harjausmietteistäni. Kuolaimet otan kiltisti suuhun, mutten erityisemmin pidä siitä, että niskahihna vedetään korvien yli. Silloin saatan nostaa päätäni, ettei korviani rutattaisi. Satulavyön kanssa voin joskus vähän pullistella - ihan vähän vain, tietysti.
Olen aina oikein innoissani kun pääsen töihin. Askeleeni olen perinyt isäukolta (jota en ole koskaan nähnyt, mutta kyllä minä tiedän, kuinka hienot askeleet hänellä on); selässäni on niin mukava istua joustavissa, pitkissä ja tasaisissa askeleissa, että välillä ratsastaja ihan unohtuu vain istumaan. Jos huomaan selässäni olevan ihmisen huomion herpaantuvan, herätän hänet pikkuisella pukilla tai muutamalla laukkahypyllä. Tarvitsen toimintaa ja tekemistä, en mitään uralla jolkottelua kierros toisensa jälkeen.
Minua kehutaan hyväksi yleishevoseksi. Enkä ole turhan vaatimaton ottaessani kehuja vastaan - kyllä minulta kaikenlaiset koulukiemurat sujuvat, eikä esteilläkään ole ongelmia. Pidän erityisesti taitavista ratsastajista, jotka antavat minulle haasteita. Nautin kun huomaan osaavani jotain ja saatan heittää tekemisieni sekaan muutaman ilopukin. Taidan muun muassa pohkeenväistön, etuosakäännöksen, avotaivutuksen, takaosakäännöksen, peruutuksen, kaikenlaiset voltit sun muut keimurat ja sen sellaiset. Eikö se olekin ihan tarpeeksi hyvin tällaiselle nätille, pikkuiselle söpöliinille? Ja koko ajan opin lisää.
Jos kentällä on esteitä, vilkuilen niitä kulmieni alta kovasti. Heiluttelen korvia moisten aitojen suuntaan ja kuulostelen, jospa ne alkaisivat liikkua. Jos mitään ei tapahdu, olen aivan huoleti. Lähestyn esteitä aina korvat hyrränä heiluen, yritän arvioida ponnistuskohtaa ja sitten hyppään. Hyppytekniikkani ei kuulemma ole aivan täydellinen, mutta miksi sen pitäisikään olla?
Jos jalkani osuvat puomiin tai kompuroin esteellä tai pudotan puomin, turhaudun ja saatan muutaman kerran säikähtääkin seuraavilla kerroilla kyseistä kummajaista. Jos ratsastaja on päättäväinen ja minä huomaan, että hän ei pelkää, uskallan kyllä yrittää uudelleen ja sillä kertaa jalkojani kunnolla nostaen. Esteiden välillä odottelen kovasti ohjeita, ja jos en niitä saa, laukkaan tietenkin ulos radalta tyytyväisenä valmiiseen suoritukseeni.
Maastossa innostun ja pärisen kaikelle. Intoiltuani riittävästi rauhoitun kyllä ja olen oikein luotettava ja mukava ratsu mäillä ja mannuilla, hehheh. Rakastan pitkiä laukkapätkiä, maastoesteetkin menettelevät kunhan saan ylittää ne omaa vauhtiani, etanaetenemistä en satu sietämään. Esteet ylitetään kunnon vauhdilla tai sitten niitä ei ylitetä ollenkaan, sanon minä!
KRJ - 10.11.07 - Rohan - helppo A - 4/116 KRJ - 17.12.07 - CeRi - helppo A - 5/73 KRJ - 01.01.08 - Viehättävä - helppo A - 7/89 KRJ - 01.04.08 - De Duivel - helppo A - 9/120 KRJ - 27.04.08 - Toivoton - helppo A - 1/124 KRJ - 29.05.08 - Minas Morgul - helppo A - 5/70
Kyseessä on virtuaaliponi!
This is a sim-game horse!
